3. ja 4. työviikko

Aikataulullisesti tein samanlaisia vuoroja kuin aiemmillakin viikoilla, mutta sen lisäksi olin 11.2. lauantaivuorossa Plazassa järjestetyn Lasten- ja eläintenpäiväntapahtuman vuoksi.

Olin ihan mukana järjestämässä kyseistä erikoispäivää silloin viikonloppuna, sillä kyhäsin materiaaleja (esim. liikehuoneistoon laitettavia koristeita) sitä varten edeltävänä päivänä ja vielä lauantai-aamuna, ja laittelin myymälän ovenpielustaan myös pöydän lasten kasvomaalauspistettä varten. Suunnittelin omatoimisesti maalausvaihtarit lapsille, ja ylläpidin pistettä tapahtuman vilkkaimpien tuntien ajan. :D Sen lisäksi, aina kun vain ehti, tein myymälän pikkuhommia kuten tavaran hakua ylös kellarista ja niitten paikalleen laittoa. Yhden nukenkin sain riisua kesken päivän, kun asiakas tarvitsi juuri tietyn vaatteen sen yltä. 

Näin ollen pääsin siis yhden erikoispäivän verran näkemään millaista on tapahtumajärjestely kauppakeskuksessa myymälän näkökannalta, ja että miten suhteellisen pienetkin jutut vaativat ihan oikeaa tekemistä ja suunnittelua osakseen.

Aamulla sain hetken luovan tauon takahuoneessa, kun opettelin käyttämään BR-lelukaupan lainaan antamia kasvomaaleja, ja suunnittelin samalla päivän maalausvaihtarit. Vihreä kyykäärme mustilla raidoilla joka tuossakin paperilla näkyy, oli poikien ehdoton suosikki. :)

Aiemmin kyseisellä viikolla noin yleensäkin oli tiedossa vaatteiden järjestelyä, hyllytystä, pöytään laittoa ja lisäksi hintojen korjauksia, sillä ketju oli uudistanut hintansa ja ne tuli korjata merkittyihin vaatteisiin. Listat olivat pitkiä ja korjailu hidasta, joten mitään erityisen hohdokasta puuhaa se ei ollut, mutta antoi muistutuksen siitäkin miten kaupan alallekin mahtuu hyvin mekaanista ja yksitoikkoista työtä. Lomassa sain tosin tehdä paljon pientä visualisti-hommaa, kuten vaatteiden silittämistä ja nukkejen riisumista ja pukemista. Keskiviikkona 8.2. tyhjensimmekin koko näyteikkunan nukeista ja kärräsin ne kellariin, sillä teema vaihtui aivan kokonaan. Rakensimme alusvaate-scenen tapaisen ikkunan ikkunateippeineen kaikkineen.

Alla kuva ikkunasta rakennusvaiheessa ja samalla pientä katsausta välineisiin ja materiaaleihin. Alinna lisäksi kuva valmiista ikkunasta. Teipit näkyvät kuvassa huonosti, mutta ne ovat harmaan sijasta oikeasti valkoiset.

 

Seuraavalla viikolla, eli 4. työviikolla, vaihdoin naisten farkkuseinän paikan kokonaan toiselle puolelle käytävää. Lisäksi olin yhtenä päivänä iltavuorossa päästen kotiin kello 20, silloin, kun myymälä sulkeutuu, ja olin siten myös näkemässä mitä kaikkea vaateliikkeen iltarutiineihin kuuluu.

Alla farkkuseinä vaiheessa ja valmiina kuvattuna. Myös edessä oleva housupöytä farkkumalleineen vaihtui ja liikkui seinän perässä uuteen paikkaansa.

 

Muutoin siivosin ja järjestelin aika paljon ja jatkoin hintojen korjaamista, ja olin mukana vauvojen vaateseinien uudelleenasettelussa, kun teemat vaihtuivat sielläkin. Lisäksi sain etsiä myymälästä jälleen uusia vaatteita mallinukkejen ylle, ja silittää ne valmiiksi. Perjantaina sain myös noutaa nuket takaisin kellarista takahuoneeseen ja vaatettaa kaikki viisi odottamaan viikkoa 8, jolloin ne laitettaisiin esille.

Mitään kivutonta vaatettaminen ei ollut, sillä juuri kun olin saanut leidit valmiiksi, siirto-operaatiossa yhdeltä irtosi jalka kokonaan (näillä nukeilla kun toinen sääristä on liikutettava) ja jouduin riisumaan ja pukemaan kyseisen nuken melkein kokonaan uusiksi. Tuskanhiki siinä tuli. :'D

Ohessa vielä nukkenainen osissa, keskellä valmiina, ja viimeisenä jalka irrallaan... Aika julma näky, ei ihan näyteikkunakamaa siis.

  

1. ja 2. työviikko

Ensimmäiset pari viikkoa menin vaihdellen töihin joko aamuksi, eli 9 eteenpäin, tai päiväksi kello 11 eteenpäin. Eniten uutta ja tärkeää infoa tuli tietysti parin ensimmäisen päivän aikana, mutta runsaasti sisäistettävää tulee jatkuvasti.

Pääsin heti ensimmäisen viikon aikana reippaasti mukaan uuden näyteikkunan ja sisääntuloalueen eli entrancen rakentamiseen. Myymälässä oli silloin parin päivän ajan paitsi Lindexin oma visualisti, myös myymäläketjun alue-visu paikalla, joten pääsin näkemään läheltä myös miten liikkeen visualisti työskentelee esimiehensä kanssa. Opin siten heti alkuunsa paitsi nukkejen ja torsojen pukemista, niiden vaatteiden valmistelua (silittämistä yms.) ikkunaan laittoa varten ja kuinka oikeat tuotteet etsitään myymälästä hintalapun koodin perusteella. Koska Salon myymälä on kohtalaisen pieni liike, eteen tuli myös ongelmanratkaisua; kaikki ikkunaan ohjeen mukaan haluttavia tuotteita ei myymälästä löydy, ja silloin se pitää korvata samanhenkisellä. Tekeminen oli jännittävää, kun olo ei tietenkään tuntunut yhtään luonnolliselta vieraan asian kanssa, mutta se oli kiinnostavaa ja antoisaa.

En tekemisen tuoksinnassa muistanut yhtään kuvata prosessia tai edes sitä, miltä ikkuna näytti ennen teeman vaihtumista, mutta tässä alla on otos siitä millainen siitä ja entrancesta tuli.

Alla vasemmalla Entrance ennen teeman vaihtoa, ja oikealla sen jälkeen. Nukkejen ylle tuli nyt paljon H&W-malliston vaatteita.

   

Lisäksi vähän myöhemmin eli toisella työssäoppimisviikolla rakensimme Lindexin oman visun kanssa naisten alusvaatepuolen scenen, josta myöskin unohdin ottaa kuvan ennen purkuhommaa... Tässä kuitenkin kuvat kesken rakennuksen ja itse lopputuloksesta, vasemmalla keskeneräinen scene ja keskellä ja oikealla lopputulos molemmilta puolilta katsottuna. Jostain syystä kännykän kamera on vetänyt osan kuvista oudon pinkinsävyisiksi... 

Visualistihommien lisäksi opin kaikenlaisten kampanjamateriaalien vaihtamista, hälyttimien laittoa uusiin vaatteisiin, niiden viikkausta pöytiin oikeaoppisesti ja miten henkarointi tehdään eri tavoin eri vaatteiden kanssa. Esimerkiksi poikien housut laitetaan housuhenkariin eri tavoin kuin tyttöjen.

Alla on kuvattuna paidan viikkaaminen oikeaoppisesti viikkauslaudan avulla. Naisille, plus-kokoisille naisille sekä pienille ja isoille lapsille on luonnollisestikin omat lautansa, jotka ovat keskenään vähän eri ikokoisia.

1. Viikkaus aloitetaan siten, että paita käännetään selkämys ylöspäin pöydälle.
2. Helmat ja olkasaumat yms. oikaistaan, jonka jälkeen lauta laitetaan selän keskelle, yläreuna kauluksen kohdalle.

 

3. Molemmilta puolilta paitaa sivut käännetään sisäänpäin, ja hihat taitetaan reunan mukaisesti.

 

4. Lauta vedetään varovasti ulos paidan sisästä, jotta viikkaukset eivät aukea.

 

5. Alareuna taitetaan ylös, jolloin paidasta tulee nätisti neliön muotoinen ja siisti, ja oikeaan alareunaan teipataan vielä lopuksi paidan koon kertova tarra. Valmista tuli!

 

Lisäksi opin miten alennettuja tuotteita varastoidaan oikein koodin mukaisesti kellariin seuraavaa ale-kampanjaa odottamaan, ja kuinka valikoimasta etsitään tulevaisuudessa alennettavia tuotteita jälleen kerran koodin mukaisesti etsimällä. Sain myös järjestää yhden ulkoiluasustetelineen ihan itse. Se oli kivaa ja sujuvaa, mutta lopulta ongelmaksi muodostui se että kaikki tuotteet eivät meinanneet mahtua ja siksi piti tehdä ratkaisuja vasten omia makumieltymyksiä :'D Mutta ihan toimiva kokonaisuus siitä silti tuli.

Ensimmäisenä vasemmalta lähtötilanne, eli valikoidut asusteet sikin sokin ripustettuna, ja keskellä ja oikealla lopputulos kummaltakin puolelta telinettä.

Työssäoppimassa jälleen!

Meillä lukiopohjaisilla, joilla toisen asteen oppimäärät on jo lukion penkillä kaikki käytynä, alkoi seuraava työssäoppiminen melkein heti uuden vuoden jälkeen eli 23.1. ja jatkuu aina 17.3. asti. Tämän jakson aikana yläastepohjaiset käyvät koululla attoja.

Oma paikkani löytyi Salon Lindexistä, joka myy naisten, lasten ja vauvojen vaatteita. Miesten valikoimaa yrityksellä ei ole. Heiltä on saatavina muodin mukaista pukeutumista aina perusvaatteista ja ulkoilusta juhlallisiin asukokonaisuuksiin koruineen ja laukkuineen sekä muine asusteineen. Lindexillä on myös oma vaatemerkki, Holly & Whyte, joka on raikas ja värikäs sarja skandinaavista tyyliä parhaimmillaan.

Salon Lindexin myymälän sisäänkäynti. Entrance- eli sisääntuloalue nukkeineen jää juuri tolppien taa piiloon.

Holly & Whyte on Lindexin oma vaatemerkki. Yllä näkyy naisten osastos H&W-valikoimaa, lasten vaatteet kyseisestä mallistosta on upotettu omina telineinään muiden lastenvaatteiden sekaan. H&W:n tunnus on oranssi kukko, ja merkki löytyy jokaisesta tuotemerkin vaatteesta. Alla se näkyykin oikein erikseen kuvattuna.

Esillepanoratkaisut ovat vaatekaupoille tyypillisiä. Liikehuoneisto on rakennettu siten, että sen läpi kulkee selkeät pääkäytävät, joiden varsille on aseteltu houkuttelevan näköisiä myyntipöytiä esimerkkiasukokonaisuuksia esittelevine torsoineen, minkä lisäksi uutuuksia ja viimeisimmän muodin mukaisia tuotteita voi helposti bongailla liikkeen seinien yläosista. Sitä mukaa kun tuotteet vanhenevat, ne siirtyvät näyttäviltä paikoilta (seinältä, pöydistä) lattialle, eli T-telineisiin ja vastaaviin.

Liikkeen sisääntulossa on mallinukkejen muodostama entrance-alue, joka on kaikista näyttävin ja eniten huomiota kiinnittävin paikka myymälässä heti näyteikkunan jälkeen. Nukeille puetaan aina ne kaikista kuumimmat uutuudet. Lisäksi naisten alusvaatteiden osastolla on ikioma scene-alueensa, johon rakennetaan kampanjan mukaiset asetelmat. Tähän ei välttämättä kuulu yhtäkään torsoa tai nukkea, vaan se voi koostua myös kuvista ja muista elementeistä.

Tämän hetken trendit näin kevään korvalla (niin kuin sanotaan) ovat aikaansaaneet sen, että värit ovat lisääntyneet selvästi. Kun aloitin tammikuussa Lindexillä, nukkejen yllä oli paljon hyvin vaaleita, puuterisia sävyjä ja esimerkiksi meleerattu harmaa, vaalea roosa sekä keltainen ja haalean sinisen kaikki tummuusasteet olivat yleisiä. Vaatteiden mallit olivat väljiä ja suoria ja collegemateriaalia oli paljon yhdisteltynä kauluspaitoihin ja sifonkisiin puseroihin. Ensimmäiset kevätvaatteet tosiaan tulivat jo helmikuun puolivälin tienoilla, ja niissäkin toki toistuvat samat värit (keltainen, roosa, sininen) mutta värit ovat paljon vahvempia ja kirkkaampia, ja mukaan astui esimerkiksi väkevää, kylmäsävyistä vihreää. Mallit säilyivät suorina ja niissä on samanaikaisesti nähtävissä vahvaa 70-luvun vaikutetta että otoksia futuristisesta, vahvalinjaisesta tyylistä.

Tässä sitten hieman oppimaani sanastoa:
1. Aluri = naisten alusvaateosasto
2. Sovari = sovituskoppi
3. Assat = "accessories", asusteet. Esim. korut, laukut, huivit jne.
4. Yökit = yöasut
5. Uikit = uima-asut
6. Conte = "Contemporary", juhlallisempien vaatteiden mallisto naisille.
7. ED, "eedee" = "Every Day", jokapäiväiseen käyttöön suunniteltu arkivaatteiden mallisto naisille.
8. Hevonen, heppa = korkea ja pitkä metalliteline jossa on pyörät, siinä kuljetetaan vaatteita varaston ja myymälän välillä.
9. Pikkuheppa, poni = samanlainen kuin hevonen, mutta selvästi pienempi ja lyhyempi.
10. Elefantti = matala pyöreä metallijakkara, jossa on alla pyörät.
11. T-teline = T-kirjaimen muotoinen, yksinkertainen myynti teline, joita on ympäri myymälän lattiaa. T-telineisiin siirretyt vaatteet eivät ole enää tuoreimpia uutuuksia, vaan jo hieman vanhempaa mallistoa.
12. Entrance = myymälän sisääntuloalue, jossa seisovat naisnuket, yllään uutuusvaatteita.
13. Scene = nimensä mukaisesti ns. kohtaus, joka esittelee hetken trendikkäimpiä vaatteita ja mahdollisia saman hetken tarjouksia. Salon Lindexillä scene löytyy naisten alusvaateosaston edestä ja on hyvin näkyvällä paikalla myymälässä.
14. Häly = hälytin, vaatteeseen kaupassa kiinnitettävä muoviklipsi joka aiheuttaa hälytyksen mikäli joku yrittää varastaa tuotteen maksamatta.
15. Softit = "softwear", eli lasten sukat, sukkahousut, alusvaatteet jne.

Lisää leijonia

Ideointiprosessi jatkui 5.1., mutta taustatutkimuksen sijaan piirrettiin porukan kanssa luonnostelmia ja pohdiskeltiin niitten kautta vaihtoehtoja. Halusimme antaa tälle vaiheelle reippaasti aikaa, sillä vaihtoehtoja tulee olla eikä hyvää synny väkisin. Piirtelyn tueksi kirjoitimme tarinoita leijonillemme, jonka ideana on paitsi inspiroitua myös tehdä mahiksia uusille oivalluksille niinsanotusti heittämällä leijonat mielikuvitusmaailmasta todellisuuteen ja kuvittelemalla oikeiksi, eläviksi otuksiksi.

Seuraavaksi oli vuorossa syntyneitten ajatuksien valikointi ja suosikkien etsiminen, sitä tehtiin koko maanantai 16.1 tiimin kanssa tehden samalla uusia lisäluonnoksien, sillä Leijona-projektin välissä oli viikon verran muuta opiskelua ja ajatukset ehtivät siinä ajassa väkisinkin muuttua. Keskiviikkona 18.1. suunnitelmat selkiintyivät itse kullakin ja alkoivat vakiintumaan, ja tänään aloitinkin varsinaisen työn eteenpäin jalostamisen ja valitsin luonnoksista suosikkini. Siinä on klassinen urospuolinen vaakunaleijona, ilman kruunuaan kylläkin (koska Suomi ei ole kuningaskunta edelleenkään vaikka hetken aikaa siitä semmoinen piti tulla joskus sata vuotta sitten :D), kantaa miekan sijasta leijonanpentua sylissään ja on suu rauhallisesti kiinni. Ydinajatus koko työlleni on se, että aggressiivisuuden ja hyökkäävyyden sijaan leijona saisi olla huolehtiva ja lempeä hahmo, joka rakastaa jälkeläistään (eli tässä tapauksessa tulevaisuuden Suomea) ehdoitta ja haluaa tuosta kasvavan vahva ja itsenäinen.

Alla olevassa kuvassa keskellä on varsinaisen työn ääriviivat, oikealla näkyy luonnoksia ja värikokeiluja. Tumman ja vaalean suomalaisen kättelyä kuvaava piirros oli toinen suosikkini näistä, mutta loppujen lopuksi päädyin vaakunalle uskolliselle versiolle. Se vain tuntui oikeammalta, näin omaa sisäistä intuitiota syyttäen. :)



Lopullisen, varsinaisen työn tein kokonaan perjantaina 20.1. Kaksi aiempaa päivää olin tehnyt pääasiassa henkisen puolen työtä leijonan eteen, ja sähläillyt viivapiirroksien kanssa joita tein useampia valopöydän avulla, jotta niihin saattoi kokeilla väriehdotelmia ja taustaratkaisuja. Loppujen lopuksi viivakuvia jäi koskemattomaksikin, sillä olin niin tyytyväinen vaaleankeltaisen ja sinisen yhdistelmään.

Alla ensimmäinen suunnitelmani leijonasta salmiakin muotoisella taustakehyksellä, ja vielä alempana puuvärein tehty suunnitelma jonka vieressä näkyy vertailuna omilla Promarker-tusseillani väritetty varsinainen työ. Sen puolestaan tuikkasin skannerin kautta Illustratoriin, sillä halusin antaa lopulliselle leijonalle digitaalisen, draafisen ilmeen ja lisätä taustalle sinisen ympyrän, alkuperäisen ajatuksen eli "salmiakkiruudun" sijaan.

Irrallinen pikkujuttu; jätin leijonanpennulta tarkoituksella kynnet piirtämättä virallisessa piirroksessa. Lapsi ei tarvitse teräaseita ilmaistakseen vahvuuttaan ja isoa egoaan ;D



Siivottuani leijonan Illustratorissa (joidenkin taistelujen ja editointien jälkeen) olin valmis sen kanssa ja kuva oli lähetyskunnossa. Macin ruudulta otetussa alemmassa kuvassa näkyy myös kilpailutekstini ja oman kilpailutyöni nimi: Isä. Ohessa myös valmis työ kokonaisuudessaan.

100 leijonaa - ideointiprosessi

Uuden vuoden ensimmäinen tehtävänanto piti sisällään "100 leijonaa"-sivuston ylläpitämän kilpailun, jossa tehtävänä on suunnitella perinteiselle, Suomen vaakunan kultaleijonalle nykyaikaisia lajitovereita joka palauttaisi symbolin positiivisen merkityksen ja toisi sen 2000-luvulle. Kilpailu on suomalaisen Finlaysonin ylläpitämä, joten eilen ensimmäisenä koulupäivänä etsimme alustaen tietoa yrityksestä itsestään.

Tänään uusissa pikkuporukoissa aloitettiin ajatuksien ja idean metsästys. Homma lähti liikkeelle ihan perusteista, eli tiedonhausta alkaen siitä miksi Suomen vaakuna on mikä on ja mitä sen elementit merkitsevät. Löydetyt tiedot kirjoitin ruutuvihkoon käsin ja aina nuolia piirrellen sen mukaan mikä ajatus johti toiseen. Kun perusteet olivat selvät jatkettiin tiedonhakua siten, että tutkimme miten leijonasymbolia nykyään käytetään arjessa etsien samalla selitystä sille miksi kyseinen merkki yhdistetään tänä päivänä helposti negatiivisiin asioihin. Kaikesta ajatustyöstä syntyikin monta sivua mietteitä ja muutamia nopeita piirroksia.

Loppupäivästä vapauttelimme luokan kanssa luomisen höyryjä eli piirsimme pienryhmän kanssa kukin tietyn ajan A3-paperille (1 min, 5 min, 7 min ajan) eri välineitä käytellen jonka jälkeen paperi annettiin seuraavalle ja piirrosta jatkettiin. Näin pienistä paloista parin kierroksen jälkeen muodostuu monen eri ihmisen ajatuksien tuotteita, kullakin (ainakin jonkinsukuisena) lähtäkohtana suomileijona. Todella epämääräistä sisältöä siitä loppujen lopuksi syntyi, mutta harjoituksen tarkoituksena onkin avata luomisen väylät ja raivata piirtämällä ajatuksista kaikki turha sälä ja tehdä siten tilaa fiksummille ajatuksille. Tai ainakin sinne päin.

Tuossapa abstraktia nykytaidetta parhaimmillaan.

  

Työssäoppimisen viimeiset viikot

Päätin laittaa nämä nyt samaan postaukseen siitä syystä, että loppupuoli on ollut varsin samansuuntaista tekemistä pääasiassa joulun kiireiden takia, ja työaikani vakiintui ma-pe kello 9-17. Toisin sanoen varastossa purkuhommissa riittää jatkuvaa tekemistä, aivan kuten yhtälailla myymälässä asiakkaita autellen ja kassalla toimien, ja olenkin oikeastaan ollut aikalailla puolet ja puolet kummassakin työssä aina tarpeen mukaan. Asiakkaita on ollut aina joulukuun alusta saakka tosi paljon, joten töissä ei totisesti pääse pitkästymään tai miettimään mitä sitä tekisikään seuraavaksi :) On ollut jännittävää huomata miten asiakkaita tulee ihan kuin sumina, ja seuraavassa hetkessä heitä on liikkeessä ehkä muutama, mutta kuinka muutaman minuutin kuluttua rauhallinen hetki on ohi ja heitä on jälleen todella paljon.

Pakko kuitenkin todeta, että on hurjan hyvä fiilis kun viimein on alkanut pikkuisen jopa hoksata miten asiat toimivat, mistä mikin tavara löytyy (vaikka se toki on edelleen iso haaste; Suomalaisessa kun myydään vähän kaikkea mahdollista ja tuotteet vaihtavat usein paikkaansa kampanjan mukaan) ja kuinka kassa suurin piirtein toimii. Olen oppinut myös paljon siitä, kuinka erilaisia asiakkaita kannattaisi kohdella, ja kuinka hienovarainen "small talk" toimii usein eritoten vanhempien ihmisten kanssa, joilla ei ole samalla tavoin kiire kuin ehkä nuoremmilla asiakkailla.

Myymälätilaskannaus

Suomalaisen Kirjakaupan oma värimaailma on mustan, punaisen ja valkoisen kirjoma. Logo itsessään on lämpimän punainen, ja teksti ja ketjun logo koreilevat siinä kevyen ja raikkaan näköisesti valkoisella tuoden mieleen hieman kuin piparminttukarkin. Myymälätiloissa puolestaan mustaa löytyy aina seinistä ja hyllyistä, sillä se luo tilaan runsaasti syvyyttä ja tunnelmaa ja korostaa näyttävästi myymälän muita värejä. Kirjoista ja muista tuotteista itsestään kun syntyy oma, sateenkaaren väreissä aaltoileva kokonaisuutensa mikä tekee myymälän ilmeestä väkisinkin kirjavan. Tällöin musta rauhoittaa kokonaisuutta. Näin joulun alla värimaailma on Suomalaisessa tavallistakin punaisempi ja lämpimämpi, ja ketjun omien värien lisäksi monessa paikassa hehkuu kaunista kultaa.

Rakenteellisesti Suomalainen Kirjakauppa on toki ketjuna joka myymälässä samankaltainen, eikä Salossa ole tehty säännön poikkeuksia. Heti myymälän ulkopuolella näyteikkunoissa koreilevat suuret kampanjan mukaiset julisteet tarjouksineen, ja kun liikkeeseen astuu, on nähtävillä ensimmäiseksi neljä perätysten laitettua, kolmiomalliin sommiteltua pöytää, jossa näkyvät valikoiman hienoimmat uutuudet. Oven läheisyydessä vasemmalla puolella on pokkarien - sekä suomen, ruotsin että englanninkielisten - nurkkaus, ja oikealla taasen keittokirjojen ja sisustusoppaiden värikäs seinusta. Näiden edestä puolestaan löytyvät kaikki lehdet, manga- ja Ankka-pokkarit yms. sarjakuvakirjat sekä vitsi- ja huumoriteokset. Kun myymälään käy syvemmälle, vasemmalta puolelta löytyvät paketointitarvikkeet, postikortit ja lastenkirjallisuus. Kassan kohdalla ja takana puolestaan sijaitsevat sekä pelit, kaunokirjalliset teokset, musiikkiteokset että taidetarvikkeet, sekä ihan perältä oppikirjat ja toimistotarvikkeet. Ryhmittely on tehty näin siksi, että kahden viimemainitun osa-alueen tuotteita ihmiset tarvitsevat aina, ja matkalla näille osastoille he näkevät lisäksi kaiken muun tarjonnan. Muutoin olisi riski, että asiakkaat hakevat vain sen mitä ehdoitta tarvitsevat, mutta eivät mene syvemmälle liikkeeseen lainkaan. Tämä järjestys myös vähentää ruuhkan tuppautumista ovensuuhun, kun asiakkaat tulevat kiertämään koko myymälätilan. Koko myymälätilat valot ovat kirkkaat ja lämpimät, ja ne on suunnattu hieman kohti seiniä. Näin tuotteet näkyvät mahdollisimman hyvin ja kirkkaissa väreissä.

Kassalle käytäessä jokainen asiakas saa yhtä hyvää palvelua. Tiskin kyljessä on näin joulun aikaan pöytä ja sen päällä laatikollinen joulukortteja ja pakettipaperia rullina, jotka muistuttavat vielä viimeiseksi joulutervehdyksien lähettämisestä tarpeeksi ajoissa ennen jouluaattoa. Sen lisäksi vierestä löytyy purkki kyniä ja muutamia kalentereita näin loppuvuodesta, ja mahdollisesti muita pieniä tuotteita. Kun maksutapahtuma tehdään, myyjä kysyy tervehdittyään kaikilta samat kysymykset; onko kanta-asiakaskorttia, laitetaanko ostokset kassiin vai menevätkö ne sellaisinaan laukkuun. Lisäksi kysytään aina lupaa laittaa kuitti ostoskassiin, sillä toiset tahtovat sen ennemmin lompakkoonsa. Myymälässä voi maksaa käteisellä tai kortilla, ja myös etämaksuominaisuus toimii. Kassan luona asiakas voi lisäksi tehdä varauksen haluamastaan tuotteesta, jolloin talteen otetaan hänen nimensä ja puhelinnumeronsa, jotta ilmoitus saapuneesta tuotteesta voidaan laittaa tekstiviestillä. Suomalaisessa Kirjakaupassa huolehditaan tarkoin siitä, että joka asiakas saa iloisen, huomioivan tervehdyksen sekä hänen saapuessaan että mennessään.

Asiansa hoidettuaan ja liikkeestä lähtiessään asiakas näkee samat, myymälätilan keskelle asetetut pöydät, mutta saattaa muuttaa vielä mielensä lähdöstä sillä yllättäen täältä katsottuna näkyy vielä monia kiintoisia tuotteita. "Kenties voisin ostaa tämmöisen", saattaa asiakas pohtia. Jäljelle jää siten inspiroitunut fiilis, ja tekee todennäköiseksi sen, että asiakas vierailee myymälässä pian uudestaan.

Suomalaisella Kirjakaupalla on lisäksi värikkäät ja monipuoliset nettisivut, joista tuotteita voi myös ostaa ja tilata. Värimaailma netissä tosin poikkeaa myymälöiden ilmeestä, sillä siellä on käytetty harmaampaa ja hillitympää tyyliä, mutta muuten näyttää hyvin tutulta valikoimineen kaikkineen. Etusivulle pystyy valitsemaan tämän hetken uutuuksia, suosittuja teoksia, tarjouksia ynnä muuta, ja tämäkin näyttäisi olevan juuri sitä suuntaa kuin olen töissä ymmärtänyt :)