Lisää leijonia

Ideointiprosessi jatkui 5.1., mutta taustatutkimuksen sijaan piirrettiin porukan kanssa luonnostelmia ja pohdiskeltiin niitten kautta vaihtoehtoja. Halusimme antaa tälle vaiheelle reippaasti aikaa, sillä vaihtoehtoja tulee olla eikä hyvää synny väkisin. Piirtelyn tueksi kirjoitimme tarinoita leijonillemme, jonka ideana on paitsi inspiroitua myös tehdä mahiksia uusille oivalluksille niinsanotusti heittämällä leijonat mielikuvitusmaailmasta todellisuuteen ja kuvittelemalla oikeiksi, eläviksi otuksiksi.

Seuraavaksi oli vuorossa syntyneitten ajatuksien valikointi ja suosikkien etsiminen, sitä tehtiin koko maanantai 16.1 tiimin kanssa tehden samalla uusia lisäluonnoksien, sillä Leijona-projektin välissä oli viikon verran muuta opiskelua ja ajatukset ehtivät siinä ajassa väkisinkin muuttua. Keskiviikkona 18.1. suunnitelmat selkiintyivät itse kullakin ja alkoivat vakiintumaan, ja tänään aloitinkin varsinaisen työn eteenpäin jalostamisen ja valitsin luonnoksista suosikkini. Siinä on klassinen urospuolinen vaakunaleijona, ilman kruunuaan kylläkin (koska Suomi ei ole kuningaskunta edelleenkään vaikka hetken aikaa siitä semmoinen piti tulla joskus sata vuotta sitten :D), kantaa miekan sijasta leijonanpentua sylissään ja on suu rauhallisesti kiinni. Ydinajatus koko työlleni on se, että aggressiivisuuden ja hyökkäävyyden sijaan leijona saisi olla huolehtiva ja lempeä hahmo, joka rakastaa jälkeläistään (eli tässä tapauksessa tulevaisuuden Suomea) ehdoitta ja haluaa tuosta kasvavan vahva ja itsenäinen.

Alla olevassa kuvassa keskellä on varsinaisen työn ääriviivat, oikealla näkyy luonnoksia ja värikokeiluja. Tumman ja vaalean suomalaisen kättelyä kuvaava piirros oli toinen suosikkini näistä, mutta loppujen lopuksi päädyin vaakunalle uskolliselle versiolle. Se vain tuntui oikeammalta, näin omaa sisäistä intuitiota syyttäen. :)



Lopullisen, varsinaisen työn tein kokonaan perjantaina 20.1. Kaksi aiempaa päivää olin tehnyt pääasiassa henkisen puolen työtä leijonan eteen, ja sähläillyt viivapiirroksien kanssa joita tein useampia valopöydän avulla, jotta niihin saattoi kokeilla väriehdotelmia ja taustaratkaisuja. Loppujen lopuksi viivakuvia jäi koskemattomaksikin, sillä olin niin tyytyväinen vaaleankeltaisen ja sinisen yhdistelmään.

Alla ensimmäinen suunnitelmani leijonasta salmiakin muotoisella taustakehyksellä, ja vielä alempana puuvärein tehty suunnitelma jonka vieressä näkyy vertailuna omilla Promarker-tusseillani väritetty varsinainen työ. Sen puolestaan tuikkasin skannerin kautta Illustratoriin, sillä halusin antaa lopulliselle leijonalle digitaalisen, draafisen ilmeen ja lisätä taustalle sinisen ympyrän, alkuperäisen ajatuksen eli "salmiakkiruudun" sijaan.

Irrallinen pikkujuttu; jätin leijonanpennulta tarkoituksella kynnet piirtämättä virallisessa piirroksessa. Lapsi ei tarvitse teräaseita ilmaistakseen vahvuuttaan ja isoa egoaan ;D



Siivottuani leijonan Illustratorissa (joidenkin taistelujen ja editointien jälkeen) olin valmis sen kanssa ja kuva oli lähetyskunnossa. Macin ruudulta otetussa alemmassa kuvassa näkyy myös kilpailutekstini ja oman kilpailutyöni nimi: Isä. Ohessa myös valmis työ kokonaisuudessaan.